Luottamus on yksi parisuhteen tärkeimmistä perustoista. Kun luotamme kumppaniimme, meidän ei tarvitse jatkuvasti miettiä, puhuuko hän totta, pitääkö hän lupauksensa tai voimmeko näyttää hänelle myös haavoittuvia puoliamme. Turvallisessa suhteessa voimme luottaa siihen, että toinen kohtelee meitä kunnioittavasti silloinkin, kun emme ole paikalla.
Luottamus parisuhteessa ei kuitenkaan synny yhdestä lupauksesta. Se rakentuu vähitellen siitä, miten kumppanit kohtelevat toisiaan tavallisessa arjessa: rehellisyydestä, ennakoitavuudesta, sovituista asioista kiinni pitämisestä ja siitä, että vaikeistakin asioista voidaan puhua. Samasta syystä luottamus voi myös rikkoutua monella tavalla. Uskottomuus on niistä ilmeisin, mutta luottamuksen menetys voi liittyä myös valehteluun, asioiden salaamiseen, toistuvasti rikottuihin lupauksiin tai kokemukseen siitä, ettei kumppani ole ollut tukena silloin, kun häntä olisi tarvittu.
Kun luottamus on kerran rikkoutunut, mieleen nousee helposti kysymys: voiko sen saada takaisin? Usein luottamusta voidaan rakentaa uudelleen, mutta nopeaa keinoa siihen ei ole. Anteeksipyyntö voi olla tärkeä alku, mutta varsinainen luottamus syntyy vasta sen jälkeen tapahtuvista teoista.
Mitä luottamus parisuhteessa tarkoittaa?
Luottamus yhdistetään usein uskollisuuteen, mutta todellisuudessa se on paljon laajempi asia. Parisuhteessa luottamus voi tarkoittaa sitä, että uskot kumppanin puhuvan sinulle totta ja pitävän sovituista asioista kiinni tai kertovan, jos hän ei siihen pysty. Samalla voit luottaa siihen, ettei hän tarkoituksellisesti käytä heikkouksiasi sinua vastaan.
Luottamukseen kuuluu myös emotionaalinen turvallisuus. Jos kerrot kumppanillesi asiasta, jota häpeät tai pelkäät, voit luottaa siihen, ettei hän myöhemmin pilkkaa sinua siitä tai käytä kertomaasi aseena riidassa. Jos olet eri mieltä hänen kanssaan, sinun ei tarvitse pelätä menettäväsi toisen rakkautta vain siksi, että ajattelet jostakin asiasta eri tavalla.
Täydellistä varmuutta toisesta ihmisestä ei tietenkään voi koskaan saada. Parisuhteessa molemmat säilyvät itsenäisinä ihmisinä, joiden kaikkia ajatuksia tai tekoja ei voi hallita. Luottamus onkin tavallaan suostumista tähän epävarmuuteen: en voi valvoa kaikkea, mutta minulla on riittävästi kokemuksia siitä, että tämä ihminen toimii minua ja suhdettamme kunnioittaen.
Mistä luottamus rakentuu?
Luottamuksen ajatellaan joskus olevan joko olemassa tai puuttuvan. Todellisuudessa sitä rakennetaan jatkuvasti, ja suurten rakkaudentunnustusten sijaan ratkaisevia ovat usein pienet arkiset kokemukset. Jos sanot tulevasi kotiin tiettyyn aikaan mutta suunnitelmat muuttuvat, ilmoitat siitä. Jos lupaat hoitaa jonkin asian, hoidat sen. Jos olet tehnyt virheen, kerrot siitä sen sijaan, että yrittäisit peittää sen. Kun tällaiset kokemukset toistuvat, toiselle muodostuu vähitellen tunne siitä, että sanoihisi voi luottaa.
Luottamusta vahvistaa myös se, että sanat ja teot vastaavat toisiaan. Jos ihminen vakuuttaa kumppaninsa olevan hänelle tärkeä mutta ei koskaan löydä tälle aikaa, sanat alkavat vähitellen menettää merkitystään. Sama tapahtuu silloin, jos hän lupaa kerta toisensa jälkeen muuttaa toimintaansa mutta mikään ei käytännössä muutu.
Luotettavuus ei silti tarkoita sitä, ettei koskaan tekisi virheitä. Luotettava ihminen voi mokata, unohtaa ja tehdä huonoja päätöksiä siinä missä muutkin. Olennaista on se, mitä tapahtuu virheen jälkeen: myöntääkö hän sen, kantaako hän vastuunsa ja muuttaako hän tarvittaessa toimintaansa?
Miksi luottamus parisuhteessa voi kadota?
Luottamus voi rikkoutua yhdessä hetkessä tai kulua hitaasti. Uskottomuus, merkittävä valehtelu tai salattu asia voi aiheuttaa hyvin äkillisen muutoksen. Eilen kumppanin sanaan luotettiin lähes automaattisesti, mutta tänään mieleen tulee kysymys, mistä muusta hän on ehkä valehdellut.
Toisinaan mitään yhtä suurta tapahtumaa ei ole. Jos kumppani jättää lupauksensa jatkuvasti pitämättä, salailee pieniä asioita tai muuttaa kertomustaan sen mukaan, mitä häneltä kysytään, epäluottamus voi kasvaa vähitellen. Yksittäinen tapahtuma ei ehkä tunnu suurelta, mutta niiden toistuessa muodostuu kokemus siitä, ettei toisen sanaan voi täysin nojata.
Myös emotionaalinen luottamus voi rikkoutua. Jos omia tunteita vähätellään, yksityisiä asioita kerrotaan muille ilman lupaa tai haavoittuvuuteen vastataan pilkalla, ihminen voi alkaa suojella itseään olemalla kertomatta asioita. Tällöin suhde voi näyttää ulospäin normaalilta, mutta kumppanit eivät enää päästä toisiaan yhtä lähelle.
Pienetkin valheet voivat vaikuttaa luottamukseen
Kaikki valheet eivät tietenkään ole samanlaisia. Silti toistuva epärehellisyys voi olla parisuhteessa yllättävän vahingollista, vaikka yksittäiset asiat vaikuttaisivat vähäpätöisiltä. Jos kumppani jää jatkuvasti kiinni pienistä valheista, ongelmaksi voi muodostua itse valehtelu. Mieleen alkaa nousta kysymys: jos tästä ei voitu puhua totta, mistä voin tietää, milloin hän puhuu totta?
Tämä ei tarkoita, että kumppaneiden pitäisi raportoida toisilleen jokainen ajatus ja tapahtuma. Yksityisyys ja salailu eivät ole sama asia. Jokaisella saa olla oma sisäinen maailma, omia keskusteluja ystävien kanssa ja omaa tilaa. Parisuhteen rajat määrittävät yhdessä sen, millaisista asioista toiselle odotetaan kerrottavan.
Ongelmalliseksi tilanne muuttuu etenkin silloin, kun jotain jätetään tarkoituksella kertomatta siksi, että tiedetään sen rikkovan yhteisiä sopimuksia. Silloin kyse ei enää ole vain yksityisyyden säilyttämisestä vaan siitä, että toiselta piilotetaan hänen suhteensa kannalta olennaista tietoa.
Uskottomuus voi horjuttaa koko käsitystä suhteesta
Uskottomuuden paljastuminen voi aiheuttaa erityisen suuren luottamuskriisin. Loukkaantunut osapuoli ei välttämättä käsittele vain itse tapahtumaa, vaan hän saattaa alkaa tarkastella koko yhteistä historiaa uudesta näkökulmasta. Milloin tämä alkoi? Missä kumppani oikeasti oli silloin? Oliko sekin asia valhetta?
Tällainen epävarmuus voi tuntua hyvin kuormittavalta, koska ihminen yrittää rakentaa uudelleen käsitystä siitä, mitä hänen suhteessaan on tapahtunut. Siksi luottamuksen palauttamista ei yleensä voi kiirehtiä käskemällä toista jättämään tapahtunutta taakseen. Jos suhdetta päätetään jatkaa, uskottomuuden tehneen osapuolen täytyy hyväksyä, että luottamuksen palautuminen voi vaatia aikaa ja vaikeita keskusteluja.
Samalla tapahtuneen käsittelemisen ei pitäisi tarkoittaa sitä, että suhde jää loputtomasti rangaistuksen tilaan. Jos yhdessä jatketaan, jossain vaiheessa tavoitteena täytyy olla sellaisen suhteen rakentaminen, jossa kumpikaan ei ole pysyvästi rikoksesta epäilty tai tuomari.
Voiko menetetyn luottamuksen saada takaisin?
Usein voi, mutta ei aina. Luottamuksen palautuminen riippuu muun muassa siitä, mitä on tapahtunut, kuinka pitkään tilanne on jatkunut ja miten molemmat suhtautuvat siihen tapahtuneen jälkeen.
Yksi tärkeimmistä kysymyksistä on se, ottaako luottamuksen rikkonut ihminen aidosti vastuuta toiminnastaan. Vastuun ottaminen ei tarkoita vain sanoja ”olen pahoillani”. Se tarkoittaa myös kykyä kuunnella, miten oma toiminta on vaikuttanut toiseen, ilman että keskustelu kääntyy välittömästi oman teon puolusteluksi.
Jos anteeksipyyntöä seuraa ”mutta sinähän…”, huomio siirtyy helposti pois itse teosta. Parisuhteessa voi toki olla paljon muitakin ongelmia, ja niitäkin pitää käsitellä. Ne eivät kuitenkaan poista vastuuta omista valinnoista.
Anteeksipyyntö aloittaa – teot ratkaisevat
Anteeksipyyntö voi olla erittäin merkityksellinen. Silti menetetty luottamus ei yleensä palaudu siksi, että toinen lupaa nyt kaiken olevan toisin. Luottamus palautuu vähitellen uusien kokemusten kautta.
Jos ongelmana oli valehtelu, tarvitaan kokemuksia rehellisyydestä. Jos ongelmana olivat rikotut lupaukset, tarvitaan pidemmän ajan kokemuksia siitä, että sovituista asioista pidetään kiinni. Jos ongelmana oli salailu, tarvitaan sellaista avoimuutta, jonka avulla turvallisuuden tunne voi vähitellen palautua.
Tässä on yksi luottamuksen korjaamisen vaikeimmista puolista: sitä ei voi kiirehtiä. Toinen voi päättää antaa anteeksi jo ennen kuin hän tuntee jälleen luottavansa. Anteeksianto ja luottamus eivät ole sama asia.
Kuinka kauan luottamuksen palautuminen kestää?
Tähän ei ole yleispätevää aikataulua. Pieni rikottu lupaus voidaan ehkä käsitellä nopeasti, kun taas pitkään jatkunut valehtelu tai uskottomuus voi vaikuttaa suhteeseen paljon pidempään.
Siksi esimerkiksi kysymys ”etkö vieläkään luota minuun?” ei välttämättä auta. Luottamuksen rikkonut osapuoli voi itse tietää nykyään olevansa rehellinen, mutta toinen ei pysty näkemään hänen ajatuksiinsa. Hänellä on käytössään vain aikaisemmat kokemukset ja tämänhetkinen toiminta. Uudet kokemukset tarvitsevat aikaa korvatakseen vanhan epävarmuuden.
Toisaalta luottamuksen rakentamisen pitäisi ajan myötä myös edetä. Jos vuosienkin jälkeen suhde perustuu jatkuvaan epäilyyn, tarkistamiseen ja syytöksiin, on perusteltua kysyä, onko luottamusta todella pystytty palauttamaan.
Avoimuus voi auttaa – valvonta ei ole sama asia kuin luottamus
Luottamuksen rikkoutumisen jälkeen pariskunta saattaa sopia tavallista suuremmasta avoimuudesta. Se voi joissakin tilanteissa auttaa turvallisuuden tunteen palautumisessa. Luottamuksen rikkonut voi esimerkiksi kertoa suunnitelmistaan aikaisempaa tarkemmin tai vastata avoimesti kysymyksiin, joita toiselle on syntynyt.
Tässä on kuitenkin tärkeä ero: avoimuuden tarkoitus on auttaa luottamusta kasvamaan niin, että valvontaa tarvitaan ajan myötä vähemmän. Jos suhteen pysyväksi malliksi muodostuu puhelimen tarkastaminen, sijainnin seuraaminen, viestien lukeminen ja jatkuva todistelu siitä, missä toinen on ollut, varsinaista luottamusta ei välttämättä ole palautunut.
Turvallisuuden tunnetta ei pitkällä aikavälillä rakenneta täydellisellä kontrollilla. Tavoitteena pitäisi olla suhde, jossa toiseen voidaan jälleen luottaa myös silloin, kun häntä ei valvota.
Miten rakentaa luottamusta parisuhteessa käytännössä?
Luottamuksen rakentaminen kuulostaa abstraktilta, mutta käytännössä kyse on usein varsin konkreettisista asioista. Pidä kiinni siitä, mitä lupaat. Jos et pysty pitämään lupaustasi, kerro siitä mahdollisimman aikaisin. Ole rehellinen myös silloin, kun totuus ei näytä sinua parhaassa mahdollisessa valossa.
Älä myöskään lupaa asioita vain saadaksesi vaikean keskustelun loppumaan. ”En tee koskaan enää näin” voi rauhoittaa tilannetta hetkeksi, mutta jos lupaus ei ole realistinen tai sen toteuttamiseksi ei tehdä mitään, seuraava pettymys vahingoittaa luottamusta entisestään.
Paljon uskottavampaa on puhua konkreettisesta muutoksesta. Mitä teen jatkossa eri tavalla? Mikä muuttuu käytännössä? Miten toinen voi huomata muutoksen arjessa?
Luottamuksen palauttamisen kannalta juuri tällaiset teot merkitsevät enemmän kuin suuret vakuuttelut.
Luottamus tarvitsee myös vaikeita keskusteluja
Hyvä parisuhde ei ole suhde, jossa vaikeita asioita ei koskaan tapahdu. Luottamuksen kannalta tärkeää on myös se, pystytäänkö niistä puhumaan.
Jos kumppani tietää jokaisen epämiellyttävän asian johtavan huutamiseen, mykkäkouluun tai erolla uhkailuun, kynnys kertoa vaikeita asioita voi kasvaa. Tämä ei oikeuta valehtelua, mutta parisuhteessa kannattaa silti rakentaa ilmapiiriä, jossa totuudesta voidaan keskustella myös silloin, kun se herättää pettymyksen.
Turvallinen keskustelu ei tarkoita, ettei toinen saisi suuttua tai loukkaantua. Hän saa. Tavoitteena on, että vaikeankin tunteen keskellä molemmat pystyvät lopulta palaamaan asian äärelle ilman pelkoa siitä, että koko suhde romahtaa jokaisen konfliktin vuoksi.
Entä jos epäluottamus johtuu aikaisemmista suhteista?
Kaikki parisuhteessa koettu epäluottamus ei synny nykyisen kumppanin toiminnasta. Jos aikaisemmassa suhteessa on tullut petetyksi tai kohdannut paljon epärehellisyyttä, uusi suhde voi herättää voimakasta varovaisuutta.
Nykyinen kumppani ei kuitenkaan voi loputtomasti todistaa, ettei hän ole sama ihminen kuin aikaisempi kumppani. Tällaisessa tilanteessa on hyödyllistä yrittää erottaa toisistaan nykyhetken havainnot ja aikaisempien kokemusten synnyttämät pelot. Onko minulla tällä hetkellä konkreettinen syy epäillä vai herättääkö tämä tilanne minussa jotain tuttua menneisyydestä?
Tunne itsessään on todellinen kummassakin tapauksessa. Sen alkuperällä on kuitenkin merkitystä siihen, miten tilanteeseen kannattaa suhtautua.
Mustasukkaisuus ei aina tarkoita rakkautta
Luottamuksesta puhuttaessa esiin nousee usein myös mustasukkaisuus. Pieni mustasukkaisuuden tunne voi olla inhimillinen, eikä se itsessään tee ihmisestä huonoa kumppania. Ongelmalliseksi se muuttuu, jos tunne alkaa oikeuttaa toisen elämän kontrollointia.
Kumppanin ystävyyssuhteiden rajoittaminen, jatkuvat kuulustelut, puhelimen vaatiminen tarkastettavaksi tai toisen liikkumisen seuraaminen eivät itsessään rakenna luottamusta. Luottamus ei kuitenkaan tarkoita sitäkään, ettei parisuhteessa saisi olla rajoja. Päinvastoin: selkeästi yhdessä sovitut rajat voivat vahvistaa turvallisuutta, koska molemmat tietävät, mitä suhteessa pidetään hyväksyttävänä.
Tästä aiheesta kannattaa myöhemmin linkittää omaan artikkeliin Parisuhteen rajat – millaiset rajat kuuluvat terveeseen suhteeseen?
Luottamus ja tunneyhteys vahvistavat toisiaan
Luottamus ei ole vain sitä, että uskoo kumppanin olevan uskollinen. Syvässä parisuhteessa luotamme myös siihen, että voimme näyttää toiselle, keitä olemme.
Kun tunneyhteys on vahva, vaikeistakin asioista voi olla helpompi puhua ennen kuin niistä kasvaa salaisuuksia tai katkeruutta. Kun luottamus puolestaan on vahva, uskallamme olla avoimempia. Nämä kaksi asiaa ruokkivat toisiaan.
Jos huomaatte puhuvanne enää lähinnä käytännön asioista tai kumppani tuntuu emotionaalisesti kaukaiselta, aiheeseen kannattaa tutustua myös artikkelissa Tunneyhteys parisuhteessa – näin vahvistatte yhteyttä uudelleen.
Mitä jos toinen ei enää usko mitään, mitä sanon?
Luottamuksen rikkoneelle tämä voi olla turhauttavaa. Olet ehkä myöntänyt virheesi, pyytänyt anteeksi ja muuttanut toimintaasi, mutta toinen epäilee edelleen.
Tässä tilanteessa kannattaa miettiä, kuinka kauan luottamuksen rikkoutumisesta on ja näkyykö suhteessa vähittäistä etenemistä. Aluksi epäily voi olla ymmärrettävä reaktio, ja luottamuksen palauttaminen vaatii kärsivällisyyttä.
Suhde ei kuitenkaan voi toimia loputtomasti niin, että toinen joutuu todistamaan syyttömyyttään jokaisessa tilanteessa. Jossain vaiheessa molempien täytyy osallistua uuden luottamuksen rakentamiseen: yhden olemalla luottamuksen arvoinen ja toisen vähitellen uskaltamalla antaa uudelle toiminnalle mahdollisuus vaikuttaa omaan käsitykseensä. Jos tämä ei onnistu omin voimin, ulkopuolinen apu voi olla hyödyllistä.
Entä jos luottamus rikkoutuu jatkuvasti?
Yksi virhe ja toistuva toimintamalli ovat eri asioita. Jos kumppani pyytää joka kerta anteeksi mutta sama valehtelu, salailu tai sovittujen rajojen rikkominen jatkuu, ongelmana ei enää ole vain menneisyydessä rikkoutunut luottamus. Ongelma tapahtuu edelleen.
Silloin ei ehkä ole mielekästä kysyä, miksi et pysty luottamaan. Olennaisempaa on kysyä: onko toinen tällä hetkellä luottamuksen arvoinen?
Luottamusta ei voi rakentaa pelkän toiveen varaan. Jos sanat ja teot ovat jatkuvasti ristiriidassa, epävarmuus ei välttämättä poistu ennen kuin toiminta todella muuttuu.
Milloin parisuhteen luottamusongelmiin kannattaa hakea apua?
Pariterapiasta tai muusta ammatillisesta tuesta voi olla hyötyä silloin, kun luottamuksen rikkoutuminen hallitsee suhdetta eikä pari löydä tapaa päästä tilanteessa eteenpäin. Ulkopuolinen ammattilainen voi auttaa keskustelemaan tapahtuneesta tavalla, jossa molempien kokemuksille on tilaa.
Apua voi hakea myös ennen kuin tilanne muuttuu kriisiksi. Esimerkiksi toistuvat epäilyt, voimakas mustasukkaisuus tai vaikeus puhua parisuhteen rajoista voivat olla asioita, joita kannattaa käsitellä aikaisessa vaiheessa. Jos suhde on turvallinen ja molemmat haluavat ennen kaikkea vahvistaa vuorovaikutusta, myös ohjatut parisuhdeharjoitukset tai parisuhdekurssi voivat tarjota rakennetta keskustelulle.
Jos luottamuksen ongelmat ovat osa laajempaa parisuhdekriisiä, tähän kohtaan sopii luonteva sisäinen linkki artikkeliin Parisuhde kriisissä – mistä tietää, voiko suhteen vielä korjata?
Luottamuksen palauttaminen ei ole sama asia kuin unohtaminen
Ajatus anteeksiannosta yhdistetään joskus siihen, ettei tapahtuneesta saisi enää puhua. Näin ei tarvitse olla. Ihminen voi antaa anteeksi ja silti muistaa tapahtuneen, ja kokemus voi myös muuttaa sitä, miten hän suhtautuu parisuhteeseen tulevaisuudessa.
Luottamuksen palauttamisen tavoitteena ei ole pyyhkiä historiaa pois. Parempi tavoite on päästä tilanteeseen, jossa tapahtunut ei enää hallitse nykyhetkeä. Se voi tarkoittaa sitä, että asiasta pystyy joskus puhumaan ilman samanlaista voimakasta epävarmuutta. Toinen ei enää tarkkaile jatkuvasti merkkejä uudesta petoksesta, ja luottamuksen rikkonut on osoittanut teoillaan muuttaneensa toimintaansa.
Arpi voi jäädä, vaikka haava olisi parantunut.
Kaikkea ei tarvitse antaa anteeksi
Parisuhteen säilyttämistä ei pitäisi pitää automaattisesti onnistumisena. Jos luottamus on rikkoutunut, loukatulla osapuolella on oikeus pohtia myös sitä, haluaako hän enää jatkaa suhdetta.
Toisen aito katumus ei velvoita jäämään. Samoin vuosien yhteinen historia, lapset tai kumppanin lupaus muuttua eivät yksin ratkaise sitä, mikä on itselle oikea päätös.
Joskus luottamus pystytään rakentamaan uudelleen ja kriisin jälkeen syntyy vahva parisuhde. Joskus tapahtunut muuttaa suhdetta tavalla, jota toinen ei pysty tai halua hyväksyä. Molemmat lopputulokset ovat mahdollisia.
Jos suhteeseen liittyy väkivaltaa, uhkailua, seksuaalista painostamista, pelottelua tai kontrollointia, tilannetta ei pidä käsitellä vain tavallisena luottamusongelmana. Silloin oma turvallisuus ja asianmukaisen ulkopuolisen avun saaminen ovat tärkeämpiä kuin parisuhteen luottamuksen korjaaminen.
Luottamusta ei voi vaatia – se ansaitaan vähitellen
Jos parisuhteen luottamuksesta pitäisi muistaa yksi asia, se on tämä: luottamus rakentuu sanojen sijaan ennen kaikkea toistuvista kokemuksista.
Siksi sitä ei voi vaatia toiselta. ”Sinun täytyy vain luottaa minuun” ei itsessään luo turvallisuutta. Paljon merkityksellisempää on toimia päivä toisensa jälkeen tavalla, joka antaa toiselle syyn luottaa.
Sama pätee myös hyvinvoivaan parisuhteeseen, jossa mitään suurta luottamusrikkoa ei ole tapahtunut. Luottamuksesta kannattaa pitää huolta jo ennen kuin se joutuu koetukselle. Vaikeista asioista kannattaa puhua, sovituista asioista pitää kiinni ja totuus kertoa myös silloin, kun se tuntuu epämukavalta. Samalla parisuhteessa on tärkeää kunnioittaa sekä toisen yksityisyyttä että yhdessä sovittuja rajoja.
Ja kun virheitä tapahtuu, niistä voidaan ottaa vastuu.
Täydellisiä kumppaneita ei ole. Turvallinen parisuhde ei tarvitse täydellisyyttä, vaan riittävän monta kokemusta siitä, että vierellä olevaan ihmiseen voi nojata ilman jatkuvaa pelkoa siitä, että pohja katoaa alta.
Usein kysyttyä luottamuksesta parisuhteessa
Luottamus rakentuu vähitellen rehellisyydestä, johdonmukaisesta toiminnasta, sovituista asioista kiinni pitämisestä sekä siitä, että vaikeistakin asioista voidaan keskustella. Olennaista on, että sanat ja teot vastaavat toisiaan.
Joissakin tilanteissa voi. Luottamuksen palautuminen edellyttää yleensä vastuun ottamista, konkreettista muutosta ja aikaa. Kaikissa suhteissa luottamus ei kuitenkaan palaudu, eikä suhteen jatkaminen ole velvollisuus.
Yhtä aikataulua ei ole. Siihen vaikuttavat esimerkiksi luottamuksen rikkoutumisen syy ja laajuus sekä se, mitä suhteessa tapahtuu sen jälkeen. Vakavan tai pitkään jatkuneen epärehellisyyden käsitteleminen voi viedä huomattavasti aikaa.
Luottamusta ei yleensä voi palauttaa pelkällä päätöksellä. Uudet kokemukset kumppanin rehellisyydestä ja luotettavuudesta voivat vähitellen lisätä turvallisuuden tunnetta. Samalla on hyödyllistä tunnistaa, perustuvatko nykyiset epäilyt kumppanin tämänhetkiseen toimintaan vai aikaisempiin kokemuksiin.
Suhde voi käytännössä jatkua, mutta jatkuva epäily ja turvattomuus voivat kuormittaa molempia merkittävästi. Jos luottamusta ei pystytä ajan myötä rakentamaan uudelleen, suhteen tulevaisuutta voi olla tarpeen arvioida.
Se voi olla. Luottamuksen rikkoutumisen jälkeen pari saattaa sopia väliaikaisesti tavallista suuremmasta avoimuudesta, mutta jatkuvan valvonnan ei pitäisi muodostua luottamuksen korvikkeeksi. Parisuhteessa on tärkeää sopia yhdessä myös yksityisyyden rajoista.
