Squirttaaminen herättää paljon uteliaisuutta, mutta aiheeseen liittyy myös runsaasti epäselvyyttä ja suorituspaineita. Hakukoneista ja sosiaalisesta mediasta löytyy helposti lupauksia tietyistä tekniikoista, joiden avulla squirttauksen väitetään onnistuvan lähes varmasti. Todellisuudessa naisen squirttaus on yksilöllinen kehon reaktio, eikä ole olemassa yhtä menetelmää, joka saisi jokaisen squirttaamaan.
Jos pohdit, kuinka squirtata, hyödyllisintä onkin lähestyä asiaa oman kehon tuntemisen eikä suorituksen kautta. Squirttaamiseen voivat vaikuttaa kiihottuminen, rentoutuminen, turvallisuuden tunne, kehon yksilöllinen reagointi ja se, millainen kosketus tuntuu itsestä miellyttävältä. Jotkut kokevat squirttauksen helposti, toiset vasta tutustuttuaan omaan kehoonsa pitkään ja osa ei välttämättä koskaan – eikä mikään näistä kerro seksuaalisesta nautinnosta tai kyvystä saada orgasmeja.
Myös itse ilmiöstä puhutaan välillä ristiriitaisesti. Squirttaus sekoitetaan usein naisen ejakulaatioon ja orgasmiin, vaikka kyse ei ole täysin samoista asioista. Lisäksi kysymys squirttausnesteen alkuperästä on saanut paljon huomiota. Tutkimusten perusteella suuremmassa määrässä erittyvä squirttausneste liittyy ainakin merkittäviltä osin virtsarakkoon, mutta nesteessä voidaan havaita myös esimerkiksi parauretraalisiin rauhasiin yhdistettyjä aineita. Siksi yksinkertainen väite siitä, että squirttaus olisi joko “pelkkää pissaa” tai täysin virtsasta erillinen ilmiö, jättää aiheesta olennaisia asioita kertomatta.
Tässä artikkelissa käymme läpi, mitä squirttaaminen tarkoittaa, mitä kehossa voi tapahtua squirttauksen yhteydessä ja mitä aiheesta kannattaa tietää, jos haluat tutustua siihen omassa seksuaalisuudessasi. Tavoitteena ei ole tehdä squirttauksesta saavutusta, vaan auttaa ymmärtämään ilmiötä ja omaa kehoa paremmin.
Mitä squirttaaminen tarkoittaa?
Squirttaamisella tarkoitetaan nesteen erittymistä virtsaputken kautta seksuaalisen kiihottumisen tai stimuloinnin yhteydessä. Nesteen määrä voi vaihdella hyvin paljon. Joillakin sitä erittyy vain vähän, kun taas toisilla määrä voi olla huomattavasti suurempi. Kokemus voi myös vaihdella samalla ihmisellä eri kerroilla, joten squirttaaminen ei välttämättä tapahdu aina samalla tavalla edes silloin, kun sitä on tapahtunut aikaisemmin.
Squirttaus ja naisen ejakulaatio eivät myöskään ole aivan sama asia, vaikka termejä käytetään arkikielessä usein sekaisin. Tutkimuskirjallisuudessa naisen ejakulaatiolla viitataan tyypillisesti pieneen määrään nestettä, jonka yhteydessä on havaittu parauretraalisten eli Skenen rauhasten eritteisiin yhdistettyjä aineita. Squirttauksessa nestemäärä on yleensä suurempi ja tutkimuksissa sen on havaittu olevan yhteydessä virtsarakkoon. Käytännössä nämä ilmiöt voivat kuitenkin esiintyä samanaikaisesti, mikä osaltaan selittää sitä, miksi aiheesta löytyy niin erilaisia kuvauksia.
Tärkeä ero liittyy myös orgasmiin. Squirttaus voi tapahtua orgasmin yhteydessä, mutta orgasmi ei ole sen edellytys. Vastaavasti ihminen voi saada voimakkaan orgasmin ilman squirttausta. Squirttauksen määrää ei siksi kannata pitää nautinnon voimakkuuden mittarina.
Mitä kehossa tapahtuu squirttauksen aikana?
Squirttaamiseen yhdistetään usein emättimen etuseinämän alueen stimulointi. Aluetta kutsutaan populaarissa seksuaaliterveyskeskustelussa usein G-pisteeksi, vaikka kyse ei ole yksinkertaisesti yhdestä erillisestä anatomisesta “napista”. Emättimen etuseinämän ympärillä sijaitsee useita rakenteita, kuten virtsaputki, parauretraaliset rauhaset ja klitoriksen sisäisiä osia, minkä vuoksi alue voi tuntua monille herkältä.
Seksuaalisen kiihottumisen lisääntyessä lantion alueen verenkierto muuttuu ja sukupuolielinten kudokset reagoivat kiihottumiseen. Squirttausta tutkittaessa on havaittu myös virtsarakon täyttymiseen liittyviä muutoksia. Tämän vuoksi ennen squirttausta koettu tunne voi joidenkin kuvausten mukaan muistuttaa virtsaamisen tarvetta. Juuri tämä tunne voi aiheuttaa epävarmuutta ja saada kehon jännittymään, vaikka kyseessä voi olla seksuaalisen kiihottumisen yhteydessä ilmenevä normaali kehollinen tuntemus.
Kaikilla samanlaista tunnetta ei kuitenkaan ole, eikä tietyn tuntemuksen puuttuminen tarkoita, että kehossa olisi mitään vialla. Seksuaalinen reagointi vaihtelee ihmisestä toiseen huomattavasti.
Kuinka squirtata?
Jos haluat tutkia squirttaamista, lähtökohdaksi kannattaa ottaa kiihottuminen, oman kehon kuunteleminen ja paineettomuus. Squirttausta ei voi käskeä tapahtumaan samalla tavalla kuin esimerkiksi lihasta voi tietoisesti liikuttaa. Sen sijaan voidaan luoda olosuhteita, joissa on mahdollista huomata, miten oma keho reagoi erilaisiin miellyttäviin ärsykkeisiin.
Kiireettömyydellä on tässä suuri merkitys. Kun huomio ei ole jatkuvasti siinä, “onnistuuko squirttaus”, on helpompi keskittyä siihen, mikä tuntuu hyvältä. Seksuaalinen kiihottuminen rakentuu monella vähitellen, eikä suoraan tiettyyn kehon kohtaan keskittyminen välttämättä ole paras tapa aloittaa. Oman kehon tutkiminen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että huomio kiinnitetään rauhassa erilaisiin tuntemuksiin ja siihen, millainen kosketus, paine tai rytmi tuntuu itselle miellyttävältä.
Myös emättimen etuseinämän alue voi olla osa tutkimista, sillä se yhdistetään usein squirttaukseen. Olennaisempaa kuin jonkin täsmällisen tekniikan jäljitteleminen on kuitenkin huomata oman kehon reaktiot. Jos jokin tuntuu epämiellyttävältä tai kivuliaalta, sitä ei tarvitse jatkaa vain siksi, että tietyn menetelmän on väitetty johtavan squirttaukseen.
Kiihottumisella on suuri merkitys
Squirttaamisesta puhuttaessa huomio keskittyy helposti tekniikkaan, vaikka seksuaalinen kiihottuminen on paljon laajempi kokonaisuus. Kehon fyysinen reaktio ei synny irrallaan mielestä, vaan esimerkiksi turvallisuuden tunne, stressi, vireystila ja keskittyminen voivat vaikuttaa siihen, miten helposti ihminen pystyy uppoutumaan nautintoon.
Tämän vuoksi squirttaamista ei välttämättä kannata lähestyä tilanteessa, jossa ajatuksena on suorittaa tietty harjoitus mahdollisimman nopeasti. Jos mielessä pyörii jatkuvasti kysymys siitä, tapahtuuko jotain jo, huomio siirtyy helposti pois omista tuntemuksista. Seksistä tulee silloin eräänlainen testi, jonka pitäisi päättyä ennalta määrättyyn lopputulokseen.
Parempi lähtökohta on suhtautua squirttaamiseen mahdollisena sivutuotteena miellyttävästä seksuaalisesta kokemuksesta. Jos se tapahtuu, voit tutustua siihen uteliaasti. Jos sitä ei tapahdu, kokemus voi silti olla erittäin nautinnollinen.
Rentoutuminen ei tarkoita, että pitäisi vain “yrittää rentoutua”
Squirttausohjeissa kehotetaan usein rentoutumaan, mutta neuvo voi tuntua turhauttavalta. Rentoutumista ei yleensä voi pakottaa, ja mitä enemmän sitä yrittää, sitä tietoisemmaksi voi tulla omasta jännityksestään. Käytännössä rentoutumista helpottavat pikemminkin olosuhteet, joissa ihminen kokee olonsa turvalliseksi eikä pelkää esimerkiksi sotkua, keskeytystä tai kumppanin reaktiota.
Käytännöllisillä asioilla voi siksi olla yllättävän suuri merkitys. Sängyn suojaaminen pyyhkeellä tai pestävällä suojalla voi poistaa huolen lakanoista. Rakko voi olla mukava tyhjentää ennen seksuaalista toimintaa jo oman mukavuuden vuoksi. Yksin tutkiessa voi puolestaan varata tilanteeseen riittävästi aikaa niin, ettei mihinkään ole kiire.
Tavoitteena ei tällöinkään ole rakentaa täydellisiä olosuhteita, joissa squirttauksen “pitäisi” onnistua. Tarkoitus on vähentää asioita, jotka vievät huomion pois nautinnosta ja oman kehon tuntemuksista.
Voivatko kaikki naiset squirtata?
Tähän ei ole perusteltua vastata yksinkertaisesti kyllä. Ihmisten anatomiassa, seksuaalisessa reagoinnissa ja kokemuksissa on yksilöllisiä eroja, eikä tutkimus anna perusteita luvata, että jokainen nainen voisi tietyn harjoittelun avulla oppia squirttaamaan.
Tämä on tärkeää myös siksi, että squirttauksesta on tullut näkyvä ilmiö pornografiassa ja sosiaalisessa mediassa. Se voi synnyttää käsityksen, että squirttaaminen kuuluisi jotenkin “hyvään seksiin” tai että kyky siihen kertoisi erityisen voimakkaasta orgasmista. Näin ei ole. Ihminen voi nauttia seksistä valtavasti ja saada voimakkaita orgasmeja koskaan squirttaamatta.
Jos squirttausta haluaa tutkia, uteliaisuus on huomattavasti hyödyllisempi lähtökohta kuin ajatus siitä, että kehon pitäisi oppia tekemään jotain tiettyä.
Miksi squirttaus ei onnistu?
Ensimmäinen kysymys kannattaa oikeastaan muotoilla hieman uudelleen: onko kyse siitä, ettei squirttaus “onnistu”, vai siitä, ettei sitä yksinkertaisesti tapahdu? Jälkimmäinen ei tarkoita epäonnistumista. Kehon seksuaalisia reaktioita ei voi täysin hallita, eikä kaikkien keho reagoi samalla tavalla.
Jos squirttausta on tapahtunut aikaisemmin mutta sitä ei tapahdu joka kerta, sekään ei ole epätavallista. Kiihottumisen taso, stressi, mieliala, lääkkeet, hormonaaliset muutokset, elämäntilanne ja monet muut tekijät voivat vaikuttaa seksuaaliseen reagointiin. Myös erilaiset seksuaaliset tilanteet tuntuvat eri kerroilla erilaisilta.
Suorituspaine voi lisäksi vaikeuttaa nautintoon keskittymistä. Jos oma tai kumppanin huomio kohdistuu jatkuvasti siihen, tapahtuuko squirttausta, seksuaalinen tilanne voi muuttua nautinnosta suoritukseksi. Silloin juuri tavoiteltu lopputulos saattaa muuttua entistä vaikeammin saavutettavaksi.
Entä tunne, että täytyy pissata?
Yksi squirttaamiseen useimmin liitetyistä kokemuksista on tunne virtsaamisen tarpeesta. Se voi tuntua hämmentävältä, etenkin ensimmäisillä kerroilla, ja luonnollinen reaktio voi olla lantionpohjan jännittäminen tai seksuaalisen toiminnan keskeyttäminen.
Tuntemuksen taustalla voi olla useita tekijöitä, eikä pelkän tunteen perusteella voi päätellä varmasti, mitä seuraavaksi tapahtuu. Virtsarakko ja virtsaputki sijaitsevat anatomisesti lähellä emättimen etuseinämää, joten alueen stimulointi voi itsessään synnyttää virtsaamisen tarvetta muistuttavan tunteen. Squirttaustutkimuksissa on lisäksi havaittu muutoksia virtsarakossa seksuaalisen kiihottumisen aikana.
Jos tunne herättää huolta, rakon voi tyhjentää ennen seksiä. Sen jälkeen omaan kehoon voi suhtautua rauhallisemmin ilman ajatusta siitä, että jokaisen uuden tuntemuksen pitäisi tarkoittaa squirttauksen olevan tulossa.
Onko squirttaus pissaa?
Kysymykseen törmää lähes väistämättä squirttaamisesta puhuttaessa. Tutkimusten perusteella erityisesti suurempaan squirttausnestemäärään liittyy virtsarakosta peräisin olevaa nestettä, ja siitä voidaan löytää virtsan komponentteja. Samalla nesteessä on joissakin tutkimuksissa havaittu myös parauretraalisiin rauhasiin yhdistettyä PSA:ta. Naisen ejakulaatioksi kutsuttu pienempi eritemäärä puolestaan yhdistetään vahvemmin näihin rauhasiin.
Siksi aihetta ei kannata selittää väittämällä, ettei squirttauksella olisi mitään tekemistä virtsarakon kanssa. Toisaalta myöskään kaikkien seksuaalisen kiihottumisen aikana erittyvien nesteiden niputtaminen yhdeksi ja samaksi asiaksi ei kuvaa ilmiötä kovin hyvin. Tutkimus on kehittynyt, mutta aiheesta on edelleen vähemmän tutkimustietoa kuin monista muista seksuaalifysiologian ilmiöistä.
Käytännössä nesteen alkuperän ei tarvitse tehdä kokemuksesta kiusallista. Squirttaus on tunnettu seksuaaliseen kiihottumiseen liittyvä kehon reaktio, ja esimerkiksi pyyhkeen tai suojan käyttäminen tekee tilanteesta helposti hallittavan.
Squirttaus ja orgasmi eivät ole sama asia
Squirttaus tapahtuu toisinaan orgasmin yhteydessä, minkä vuoksi nämä kaksi asiaa on helppo yhdistää toisiinsa. Ne ovat kuitenkin eri fysiologisia ilmiöitä. Squirttaaminen voi tapahtua ennen orgasmia, sen aikana tai ilman orgasmia. Samoin orgasmi voi olla voimakas ilman minkäänlaista squirttausta.
Tämä ero on tärkeä erityisesti silloin, kun squirttaamista harjoitellaan. Jos squirttauksesta tulee merkki siitä, että seksi oli onnistunutta, huomio voi siirtyä pois nautinnosta ja orgasmista kokonaan. Seksuaalisen kokemuksen laatua ei voida mitata sillä, kuinka paljon nestettä kehosta erittyy.
Squirttaaminen yksin vai kumppanin kanssa?
Omaan kehoon tutustuminen yksin voi olla monelle helpoin tapa tutkia squirttaamiseen liittyviä tuntemuksia, koska tilanteessa ei tarvitse miettiä toisen ihmisen odotuksia tai reaktioita. Omassa tahdissa on mahdollista huomata, millainen kosketus tuntuu hyvältä ja miten kiihottuminen kehittyy ilman kiirettä. Samalla voi tutustua sellaisiinkin tuntemuksiin, jotka aluksi tuntuvat uusilta tai vaikeasti tulkittavilta.
Kumppanin kanssa tärkeimmäksi nousee kommunikaatio. Squirttaamisen ei pitäisi muuttua projektiksi, jossa kumppani yrittää saada toisessa aikaan tietyn reaktion. Paljon hyödyllisempää on kertoa, mikä tuntuu hyvältä ja milloin jotain kannattaa muuttaa tai lopettaa. Jos squirttausta tapahtuu, siihen voidaan suhtautua yhtenä mahdollisena osana yhteistä seksuaalista kokemusta eikä tavoitteena, jonka perusteella tilanteen onnistumista arvioidaan.
Squirttaamista ei tarvitse osata
Squirttaus on saanut viime vuosina paljon huomiota, ja siksi siihen voi helposti liittyä ajatus jostakin seksuaalisesta taidosta, joka pitäisi opetella. Tämä on ehkä yksi aiheeseen liittyvistä haitallisimmista väärinkäsityksistä. Seksuaalisuus ei ole kokoelma suorituksia, jotka täytyy hallita, vaan hyvin yksilöllinen osa ihmistä.
Squirttaamiseen tutustuminen voi silti olla kiinnostavaa ja jopa auttaa löytämään uusia tapoja nauttia omasta kehosta. Arvokkain lopputulos ei välttämättä kuitenkaan ole itse squirttaus. Prosessin aikana voi oppia tunnistamaan omaa kiihottumista, kertomaan kumppanille paremmin omista toiveista ja suhtautumaan uusiin kehollisiin tuntemuksiin rennommin.
Jos squirttaus lopulta tapahtuu, se voi olla kiinnostava uusi kokemus. Jos sitä ei tapahdu, mitään olennaista seksuaalisuudesta ei puutu.
Voiko squirttaamista harjoitella?
Squirttaamista voi lähestyä oman kehon tutkimisen kautta, mutta sana “harjoittelu” kannattaa ymmärtää väljästi. Tarkoituksena ei ole toistaa jotakin liikettä niin kauan, että keho lopulta suorittaa halutun reaktion. Hyödyllisempää on opetella tunnistamaan omaa kiihottumista, nautintoa ja lantion alueen erilaisia tuntemuksia.
Samalla omat mieltymykset voivat tulla tutuiksi. Joku huomaa pitävänsä tietynlaisesta paineesta, toinen aivan erilaisesta kosketuksesta. Toiselle emättimen etuseinämän stimulointi tuntuu erittäin nautinnolliselta, toiselle se ei ole erityisen kiinnostavaa. Molemmat ovat täysin tavallisia kokemuksia.
Tämän vuoksi hyvä seksuaalikasvatus ei lupaa yhtä universaalia squirttaustekniikkaa. Sen sijaan se voi tarjota tietoa anatomiasta ja kehon toiminnasta sekä auttaa lähestymään aihetta turvallisesti ja ilman turhia paineita.
Entä jos haluat perehtyä squirttaamiseen tarkemmin?
Yhdestä artikkelista saa hyvän perustan sille, mitä squirttaamisesta tällä hetkellä tiedetään, mutta omaan seksuaalisuuteen tutustuminen on luonnollisesti paljon laajempi aihe. Jos squirttaaminen kiinnostaa erityisesti, syventävä materiaali voi auttaa ymmärtämään paremmin esimerkiksi kehon anatomiaa, kiihottumista ja erilaisia kokemuksia.
Squirttaamisen tärkein asia on uteliaisuus, ei onnistuminen
Jos kysymys kuuluu kuinka squirtata, internetistä löytyy helposti paljon yksinkertaisia vastauksia. Ihmiskeho ei kuitenkaan toimi samalla tavalla kuin käyttöohje. Sama kosketus ei tunnu kaikista samalta, sama tekniikka ei tuota kaikille samanlaista reaktiota eikä squirttauksen puuttuminen tarkoita, että jotain tehtäisiin väärin.
Siksi paras tapa lähestyä squirttaamista on uteliaisuus. Kiinnitä huomiota siihen, mikä tuntuu hyvältä, anna kiihottumiselle aikaa ja suhtaudu erilaisiin kehollisiin tuntemuksiin ilman vaatimusta tietystä lopputuloksesta. Jos squirttaus tapahtuu, se on yksi mahdollinen seksuaalinen reaktio muiden joukossa. Jos sitä ei tapahdu, nautinnollinen seksi ja voimakkaat orgasmit eivät ole siitä millään tavalla riippuvaisia.
Lopulta squirttaamisesta kiinnostumisen parhaana seurauksena voikin olla jotain aivan muuta kuin itse squirttaus: oman kehon parempi tunteminen.
Usein kysyttyä squirttauksesta
Yhtä varmasti toimivaa tekniikkaa ei ole. Kiireettömyys, riittävä kiihottuminen, turvallinen ympäristö ja oman kehon tuntemuksiin tutustuminen ovat parempia lähtökohtia kuin tietyn lopputuloksen tavoitteleminen.
Ei tiedetä, että kaikki voisivat. Ihmisten seksuaalisessa reagoinnissa on paljon yksilöllisiä eroja, eikä squirttaaminen ole seksuaalisen toimintakyvyn tai nautinnon mittari.
Kyllä. Squirttaus ja orgasmi ovat eri ilmiöitä, joten squirttausta voi esiintyä ilman orgasmia ja orgasmin voi saada ilman squirttausta.
Emättimen etuseinämän läheisyydessä sijaitsevat muun muassa virtsaputki ja virtsarakkoon liittyvät rakenteet, ja alueen stimulointi voi aiheuttaa virtsaamisen tarvetta muistuttavan tuntemuksen. Squirttaukseen on tutkimuksissa yhdistetty myös virtsarakon osallistuminen.
Kyllä. Squirttausta esiintyy osalla ihmisistä seksuaalisen kiihottumisen yhteydessä. Yhtä normaalia on se, ettei squirttausta tapahdu koskaan.
Ei. Squirttaus ei itsessään kerro orgasmin voimakkuudesta, ja se voi tapahtua myös ilman orgasmia.
Omaan kehoon, kiihottumiseen ja miellyttäviin tuntemuksiin voi tutustua ja niitä voi opetella tunnistamaan paremmin. Sen sijaan ei voida luvata, että harjoittelu johtaisi jokaisella squirttaukseen.
Se ei ole squirttauksen edellytys, mutta rakon tyhjentäminen ennen seksuaalista toimintaa voi tuntua mukavammalta ja vähentää huolta virtsaamisen tarpeesta.
