Jokaisessa parisuhteessa syntyy erimielisyyksiä. Toinen unohtaa sovitun asian, kotityöt jakautuvat epätasaisesti, rahankäytöstä ollaan eri mieltä tai pieni väärinkäsitys paisuu hetkessä suureksi riidaksi. Satunnainen riitely ei tarkoita, että parisuhde olisi huono – eikä hyvä parisuhde tarkoita sitä, ettei koskaan riidellä.
Jatkuva riitely parisuhteessa voi kuitenkin alkaa kuluttaa sekä suhdetta että siinä eläviä ihmisiä. Erityisen raskaalta tilanne voi tuntua silloin, kun riitojen aiheet vaihtuvat mutta itse riita noudattaa aina samaa kaavaa. Toinen sanoo jotain, toinen loukkaantuu, keskustelu muuttuu syyttelyksi ja lopulta molemmat vetäytyvät tilanteesta entistä pettyneempinä.
Hetken päästä kaikki saattaa olla taas hyvin. Kunnes sama tapahtuu uudelleen.
Tällaisessa tilanteessa ongelma ei välttämättä ole yksittäinen tiskikone, puhelimen käyttö tai myöhäinen kotiintulo. Toistuvien riitojen taustalla voi olla tarpeita ja tunteita, joista kumpikaan ei osaa puhua tavalla, jonka toinen pystyisi vastaanottamaan.
Siksi riitelyn vähentämisessä ei ole kyse siitä, että erimielisyydet pitäisi poistaa parisuhteesta. Tavoitteena on oppia käsittelemään niitä tavalla, joka ei jatkuvasti vahingoita yhteyttä.
Onko riitely parisuhteessa normaalia?
On. Kahden ihmisen välillä syntyy väistämättä tilanteita, joissa mielipiteet, tarpeet ja odotukset eivät kohtaa.
Parisuhteeseen tullaan erilaisista taustoista. Kumppaneilla voi olla erilainen käsitys rahasta, kodin siisteydestä, seksistä, vapaa-ajasta, lasten kasvatuksesta, läheisyydestä tai siitä, kuinka paljon yhteistä aikaa suhteessa pitäisi viettää. Myös tapa käsitellä ristiriitoja on usein opittu jo paljon ennen nykyistä parisuhdetta.
Siksi riitojen lukumäärä ei yksin kerro suhteen laadusta.
Paljon olennaisempaa on se, miten riidellään ja mitä riidan jälkeen tapahtuu.
Pari voi olla usein eri mieltä mutta pystyä silti kuuntelemaan toisiaan, pyytämään anteeksi ja löytämään kompromisseja. Toisessa suhteessa riitoja voi olla harvemmin, mutta ne sisältävät halveksuntaa, pelottelua tai pitkää mykkäkoulua.
Myöskään riitelemättömyys ei aina tarkoita, että kaikki olisi hyvin. Jos toinen ei uskalla sanoa mielipidettään tai vaikeita asioita vältellään viimeiseen asti, näennäinen rauha voi peittää alleen paljon käsittelemättömiä tunteita.
Miksi parisuhteessa riidellään jatkuvasti?
Jatkuvalle riitelylle ei yleensä löydy yhtä yksittäistä syytä. Usein taustalla on useita asioita, jotka vahvistavat toisiaan.
Stressi ja väsymys vaikuttavat jo siihen, kuinka paljon kärsivällisyyttä meillä on. Kun työpäivä on ollut raskas, lapset tarvitsevat huomiota ja kotona odottaa kasa tekemättömiä asioita, kumppanin pieni huomautus voi tuntua paljon suuremmalta kuin rauhallisena päivänä.
Joskus ongelma liittyy työnjakoon. Toinen saattaa kokea kantavansa suurimman vastuun kodista, lapsista tai yhteisten asioiden muistamisesta. Silloin riita yhdestä tekemättömästä kotityöstä voi todellisuudessa liittyä kokemukseen siitä, ettei omaa panosta nähdä tai arvosteta.
Taustalla voi olla myös ratkaisemattomia loukkauksia. Jos aikaisempaa ristiriitaa ei ole koskaan käsitelty kunnolla, uusi tilanne saattaa avata saman haavan uudelleen.
Toistuvissa riidoissa kannattaa siksi kysyä:
Mistä me oikeastaan riitelemme?
Vastaus ei välttämättä ole sama asia kuin riidan näkyvä aihe.
Sama riita voi toistua eri aiheista
Moni pari tunnistaa tilanteen, jossa riitojen aiheet tuntuvat vaihtuvan jatkuvasti, mutta tunne riidan aikana on aina samanlainen.
Tänään riita syntyy siitä, ettei toinen vienyt roskia. Ensi viikolla siitä, että hän käytti puhelinta yhteisen illan aikana. Seuraavaksi riidellään viikonlopun suunnitelmista. Pinnalta katsottuna kyseessä ovat kolme eri ongelmaa.
Niiden alla voi kuitenkin olla sama kokemus:
”Minusta tuntuu, etten ole sinulle tärkeä.”
Tai:
”Minusta tuntuu, että kaikki vastuu jää minulle.”
Toisella puolestaan voi olla oma toistuva kokemuksensa:
”Mikään mitä teen ei koskaan riitä.”
Kun nämä kokemukset törmäävät, syntyy helposti riitelyn kehä. Mitä enemmän toinen vaatii muutosta, sitä enemmän toinen kokee olevansa arvostelun kohteena. Mitä enemmän hän puolustautuu tai vetäytyy, sitä enemmän ensimmäinen kokee, ettei häntä kuunnella. Molemmat reagoivat lopulta toistensa reaktioihin – eivät enää siihen asiaan, josta keskustelu alun perin alkoi.
Kommunikaatio parisuhteessa voi muuttua huomaamatta vastakkainasetteluksi
Hyvä kommunikaatio parisuhteessa ei tarkoita sitä, että pitäisi aina löytää täydelliset sanat. Tärkeämpää on, kokevatko molemmat olevansa samalla puolella vai toisiaan vastaan. Riitatilanteessa tämä unohtuu helposti. Jos keskustelu alkaa lauseella ”sinä aina…” tai ”sinä et koskaan…”, toinen alkaa todennäköisesti miettiä omaa puolustustaan sen sijaan, mitä kumppani yrittää kertoa.
Syyttelyyn vastataan puolustautumisella:
”Ei pidä paikkaansa. Sinähän itse…”
Sen jälkeen alkuperäinen ongelma jää sivuun ja keskustelussa aletaan luetella toisen virheitä. Rakentavampi tapa on puhua mahdollisimman konkreettisesti siitä, mitä tapahtui ja miltä se itsestä tuntui.
Sen sijaan, että sanoisi ”et koskaan välitä minusta”, voi sanoa esimerkiksi, että pettyi yhteisen illan peruuntumiseen, koska oli odottanut aikaa kahdestaan. Ensimmäinen väite määrittelee toisen ihmisen. Jälkimmäinen kertoo omasta kokemuksesta. Ero voi tuntua pieneltä, mutta vastaanottajalle se voi olla suuri.
Miksi pieni asia muuttuu valtavaksi riidaksi?
Joskus oma reaktio voi jälkikäteen tuntua suhteettoman voimakkaalta. Riita alkoi mitättömästä asiasta ja päättyi siihen, että koko parisuhde asetettiin kyseenalaiseksi. Tämä voi johtua siitä, ettei riita koskenutkaan vain kyseistä hetkeä.
Nykyinen tapahtuma voi muistuttaa aikaisemmista pettymyksistä tai vahvistaa jo olemassa olevaa pelkoa. Jos ihminen esimerkiksi kokee usein jäävänsä yksin vastuuseen yhteisistä asioista, yksi unohtunut tehtävä voi tuntua jälleen yhdeltä todisteelta samasta ongelmasta. Siksi riidan voimakkuutta ei aina pysty ymmärtämään tarkastelemalla vain sen viimeistä laukaisijaa.
Kun tilanne on rauhoittunut, voi olla hyödyllistä miettiä, mikä siinä oikeastaan satutti niin paljon. Oliko tunne pettymys, yksinäisyys, arvostuksen puute, epäoikeudenmukaisuus, häpeä, turvattomuus vai jokin muu? Kun tunteen pystyy tunnistamaan, siitä on usein helpompi puhua kuin alkuperäisestä syytöksestä.
Riidan aikana ei aina kannata yrittää ratkaista ongelmaa
Kun tunteet käyvät voimakkaina, rakentava keskustelu voi olla käytännössä mahdotonta. Äänenvoimakkuus kasvaa, ajatukset nopeutuvat ja ihminen alkaa tulkita kumppanin sanat mahdollisimman kielteisesti. Silloin täydellisen argumentin löytäminen harvoin pelastaa keskustelua. Tauko voi olla paljon parempi vaihtoehto.
Tauko ei kuitenkaan tarkoita oven paiskaamista ja katoamista ilman selitystä. Se voidaan sopia yhdessä: nyt olemme molemmat niin kiihtyneitä, ettei tästä tule mitään, joten jatketaan keskustelua esimerkiksi puolen tunnin tai tunnin päästä. Oleellista on lupaus palata asiaan.
Muuten tauko voi tuntua toisesta hylkäämiseltä tai keinolta välttää vaikeita keskusteluja. Rauhoittumisen jälkeen sama asia voi näyttää huomattavasti erilaiselta. Tavoitteena ei ole lakaista ongelmaa maton alle, vaan siirtää keskustelu hetkeen, jolloin molemmat pystyvät oikeasti kuuntelemaan.
Kuunteleminen ei tarkoita samaa kuin samaa mieltä oleminen
Yksi parisuhteen ristiriitojen hankalimmista asioista on se, että kaksi ihmistä voi kokea saman tilanteen täysin eri tavalla. Molemmat voivat myös olla vilpittömiä.
Jos toinen sanoo tunteneensa itsensä yksinäiseksi, ensimmäinen reaktio saattaa olla selittää, miksi hänen ei pitäisi tuntea niin. Saatetaan luetella kaikki ne asiat, joita suhteen eteen on tehty. Se ei kuitenkaan poista toisen kokemusta.
Kuunteleminen tarkoittaa tässä yhteydessä yritystä ymmärtää, miltä tilanne näyttää kumppanin näkökulmasta. Sen jälkeen voidaan edelleen olla eri mieltä siitä, mitä tapahtui tai miten asia pitäisi ratkaista. Jo kokemus kuulluksi tulemisesta voi kuitenkin muuttaa keskustelun sävyä.
Kokeile joskus ennen omaa vastaustasi tiivistää omin sanoin se, mitä ajattelet kumppanisi tarkoittavan. Jos tulkitsit väärin, hän voi korjata. Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta riidan keskellä se on yllättävän vaikeaa – ja juuri siksi hyödyllistä.
Anteeksipyyntö ei tarvitse mutta-sanaa
Anteeksi, mutta sinäkin…”
Tämä on yksi tehokkaimmista tavoista tehdä anteeksipyynnöstä lähes merkityksetön. Anteeksipyyntö ei tarkoita sitä, että ottaisi vastuun koko riidasta tai myöntäisi kumppanin olleen kaikessa oikeassa. Voit ottaa vastuun omasta toiminnastasi riippumatta siitä, mitä toinen teki.
Voit esimerkiksi olla edelleen eri mieltä alkuperäisestä asiasta ja samalla myöntää puhuneesi toiselle epäkunnioittavasti. Vilpitön anteeksipyyntö voi olla yksinkertainen: ymmärrät tehneesi tai sanoneesi jotain loukkaavaa, olet siitä pahoillasi ja pyrit toimimaan seuraavalla kerralla toisin. Sen jälkeen myös toinen voi tarkastella omaa osuuttaan.
Parisuhteen kannalta kysymys ”kumpi aloitti?” on usein paljon vähemmän hyödyllinen kuin kysymys ”miten me pääsemme tästä takaisin yhteyteen?”
Miten jatkuvan riitelyn kierteen voi katkaista?
Ensimmäinen askel on tunnistaa itse kehä. Kun riita alkaa seuraavan kerran kehittyä tuttuun suuntaan, jompikumpi voi huomata ääneen, että nyt olemme taas samassa tilanteessa.
Jo tämä voi auttaa siirtämään huomion siitä, kumpi on oikeassa, siihen, mitä kahden ihmisen välillä tapahtuu.
Sen jälkeen kannattaa tarkastella riitoja rauhallisina hetkinä. Mitkä asiat laukaisevat niitä? Miten kumpikin reagoi? Kumpi tavoittelee keskustelua ja kumpi vetäytyy? Mitä kumpikin yrittää reaktiollaan saada tai suojella?
Samalla voidaan sopia yhteisiä sääntöjä vaikeisiin keskusteluihin. Henkilökohtaiset loukkaukset, nimittely ja tarkoituksellinen nöyryyttäminen eivät ratkaise alkuperäistä ongelmaa. Jos keskustelu kuumenee liikaa, pidetään sovittu tauko ja palataan asiaan myöhemmin.
Myös vaikeiden asioiden käsittelyä kannattaa harjoitella silloin, kun tilanne ei ole jo räjähtämässä käsiin. Jos esimerkiksi raha aiheuttaa toistuvasti riitoja, siitä voidaan sopia erillinen keskustelu rauhalliseen hetkeen sen sijaan, että aihetta käsitellään aina vasta jonkin ostoksen jälkeen.
Riidan voittaminen voi olla parisuhteelle tappio
Riidan keskellä huomio voi siirtyä huomaamatta ongelman ratkaisemisesta siihen, kumpi voittaa. Kaivetaan esiin vanhoja viestejä, muistellaan kuukausien takaisia tapahtumia ja yritetään todistaa, että oma tulkinta on oikea. Jos lopulta toinen joutuu luovuttamaan, olo ei välttämättä ole kummallakaan parempi.
Parisuhde ei ole oikeussali. Useissa ristiriidoissa ei edes ole yhtä objektiivisesti oikeaa osapuolta. Kaksi ihmistä voi tarvita eri asioita, eikä kumpikaan tarve lakkaa olemasta sillä perusteella, että toinen argumentoi paremmin.
Hyödyllisempi kysymys on usein: Mitä ratkaisua tarvitsemme, jotta tämä toimisi meille molemmille paremmin? Kompromissi ei aina tarkoita asian puolittamista. Se voi tarkoittaa kokonaan uuden toimintatavan löytämistä.
Mitä jos kumppani ei suostu puhumaan?
Kaikki käsittelevät konflikteja eri tavalla. Yksi haluaa selvittää asian välittömästi, toinen tarvitsee aikaa ajatustensa kokoamiseen. Tätä eroa kannattaa kunnioittaa.
On kuitenkin eri asia pyytää aikaa rauhoittumiseen kuin kieltäytyä järjestelmällisesti keskustelemasta mistään vaikeasta. Parisuhteen ongelmia on hyvin vaikea ratkaista yksin, jos toinen ei suostu osallistumaan niiden käsittelyyn.
Omista tarpeistaan voi kertoa selkeästi ilman uhkavaatimusta. Voi sanoa esimerkiksi, että asia on itselle tärkeä ja että haluaisi sopia rauhallisen ajan, jolloin siitä keskustellaan. Jos kaikki yritykset päättyvät jatkuvasti välttelyyn, kannattaa pohtia, mitä se tarkoittaa oman hyvinvoinnin ja parisuhteen tulevaisuuden kannalta.
Milloin jatkuva riitely on merkki parisuhdekriisistä?
Kaikki vaikeat jaksot eivät tarkoita, että parisuhde olisi päättymässä. Joskus elämäntilanne kuormittaa molempia ja riitely lisääntyy väliaikaisesti.
Huolestuttavampaa on, jos suhteesta katoaa vähitellen kunnioitus ja turvallisuus.
Jos kumppanit eivät enää yritä ymmärtää toisiaan vaan tarkoituksena on loukata, nöyryyttää tai kostaa, ongelma on syvempi kuin tavallinen erimielisyys. Samoin jatkuva halveksunta ja tunne siitä, ettei suhteessa voi olla oma itsensä, ansaitsevat huomiota.
Fyysinen väkivalta, sillä uhkaaminen, seksuaalinen painostaminen, pelottelu tai kontrollointi eivät kuulu normaaliin parisuhderiitelyyn. Tällaisessa tilanteessa ensisijainen kysymys ei ole parempien riitelytaitojen harjoitteleminen vaan turvallisuus ja ulkopuolisen avun saaminen.
Milloin pariterapiaan kannattaa hakeutua?
Pariterapiaan ei tarvitse mennä vasta silloin, kun ero tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Ulkopuolisesta ammattilaisesta voi olla hyötyä juuri silloin, kun pari huomaa toistavansa samoja riitoja eikä omin keinoin löydä niistä ulos. Ammattilainen voi auttaa tunnistamaan vuorovaikutuksen malleja ja tarpeita, joita syyttelyn alta on vaikea nähdä.
Terapiaan hakeutuminen ei myöskään tarkoita, että parisuhde olisi epäonnistunut. Joskus pari tarvitsee vain uusia välineitä keskusteluun. Jos suhde on muuten turvallinen ja molemmat haluavat työskennellä sen eteen, myös parisuhdekurssit ja muut ohjatut harjoitukset voivat tarjota tapoja tarkastella kommunikaatiota, tarpeita ja yhteyttä.
Parisuhteen riitojen takana on usein tarve tulla ymmärretyksi
Toistuvissa riidoissa voi lopulta olla kyse yllättävän perustavanlaatuisista asioista. Halusta tulla nähdyksi. Arvostetuksi. Kuulluksi. Rakastetuksi. Siitä, että voisi luottaa toisen olevan omalla puolella.
Ongelma syntyy, kun näitä tarpeita yritetään ilmaista tavalla, joka työntää kumppania kauemmas. ”Miksi sinä et koskaan…” saattaa todellisuudessa tarkoittaa ”toivoisin, että huomaisit minut.”
”Jätä minut rauhaan” saattaa joskus tarkoittaa ”en osaa käsitellä tätä tunnetta juuri nyt.” Toisen puolesta ei tietenkään pidä keksiä selityksiä. Mutta omien reaktioiden taakse katsominen voi auttaa ymmärtämään, mitä oikeastaan yrittää sanoa.
Jatkuvan riitelyn kierteen katkaiseminen ei tarkoita sitä, ettei suhteessa enää koskaan korotettaisi ääntä tai loukkaannuttaisi. Paljon realistisempi tavoite on oppia tunnistamaan tuttu kehä aikaisemmin, korjaamaan tilanne nopeammin ja palaamaan riidan jälkeen takaisin yhteyteen.
Hyvässäkin parisuhteessa voidaan riidellä. Ratkaisevaa on, pystytäänkö erimielisyyden keskellä muistamaan, että pöydän toisella puolella ei ole vastustaja vaan oma kumppani.
Usein kysyttyä riitelystä parisuhteessa
Erimielisyydet ovat normaaleja, mutta jatkuvasti kuormittava riitely kertoo yleensä siitä, että joitakin ongelmia tai vuorovaikutuksen malleja olisi hyvä tarkastella. Riitojen määrä ei kuitenkaan yksin ratkaise sitä, voiko suhde hyvin.
Saman riidan taustalla voi olla ratkaisematon käytännön ongelma, mutta myös syvempi kokemus esimerkiksi arvostuksen, turvallisuuden, oikeudenmukaisuuden tai läheisyyden puutteesta. Siksi riidan näkyvän aiheen lisäksi kannattaa tarkastella sitä, mitä tilanne merkitsee kummallekin.
Riitelyä ei välttämättä tarvitse kokonaan lopettaa. Tärkeämpää on muuttaa tapaa, jolla ristiriitoja käsitellään. Oman vuorovaikutuskehän tunnistaminen, rauhoittumistauot, kuunteleminen ja omasta kokemuksesta puhuminen voivat auttaa.
Nimittelyä ja epäkunnioittavaa käytöstä ei tarvitse hyväksyä normaalina riitelynä. Fyysinen väkivalta, väkivallalla uhkaaminen, seksuaalinen painostaminen, kontrollointi ja pelottelu ovat erityisen vakavia merkkejä, jolloin turvallisuus on asetettava etusijalle.
Voi, mutta paljon riippuu riitelyn luonteesta ja siitä, ovatko kumppanit valmiita muuttamaan toimintatapojaan. Jos samoista ongelmista ei päästä omin keinoin eteenpäin, pariterapiasta tai muusta ammatillisesta tuesta voi olla hyötyä.
